Kirkkonummella sijaitseva Meikon luonnonsuojelualue tarjoaa hienot päiväretkeilymahdollisuudet pääkaupunkiseudun kupeessa. Reittivaihtoehtoja löytyy kolme kappaletta: Näseuddenin niemen kiertävä Kuikankierros (3,2 km), Meiko-järven kiertävä Meikonkierros (8,3 km) ja Dorgarnin ylängön lammet kiertävä Kotokierros (4,4 km). Hyödynsimme vuoden 2025 äitienpäiväviikonlopun näistä lyhimmällä eli Kuikankierroksella.

Vuosi 2025 on omalta osaltamme laittanut vaellusharrastuksen tauolle. Vaikka aluksi suunnittelimmekin loppukevääksi kevyttä vaellusta kotoisessa Nuuksiossa, viimeiselle kolmannekselle edennyt raskaus kangisti sen verran paljon odotettua enemmän, että teltassa nukkumisen ja pitkien kävelymatkojen sijaan kevyt päiväretki järvimaisemissa istuen alkoi houkutella huomattavasti enemmän. Meiko oli ollut to do -listallamme jo pitkän aikaa, mutta autottomana se oli aina jäänyt muiden kohteiden alle, vaikka olimmekin jo jonkin aikaa suunnitelleet Meikonkierroksen kiertämistä kävelemällä lähtöpisteeseen usean kilometrin matka Kirkkonummen juna-asemalta. Kun äitinikin ilmaisi toiveensa lähteä retkeilemään, päädyimme viettämään äitienpäivää edeltävän lauantain kolmistaan (tai nelistään jos vielä mahassa oleva uusi tulokas lasketaan) Meikossa. Suunnitelma muuttui samalla muutamaa astetta alkuperäistä kevyemmäksi – kohteeksi vaihtui lyhyempi Kuikankierros ja kulkupeliksi auto, jolloin kilometrien mittainen taajamakävely saatiin vältettyä.

Päiväksi luvattiin pientä sateen mahdollisuutta, mutta pääsääntöisesti kuitenkin meidän mittapuullamme hyvää ilmaa. Emme olleet heti aamulla liikenteessä, joten olimme pelänneet, että parkkipaikalla olisi täyttä, mutta tilaa oli lopulta yllättävän hyvin. Suurta väentungosta ei siis näyttänyt olevan odotettavissa. Kaikki Meikon alueesta kuulemamme kehut huomioiden, olimme odottaneet isompaa ruuhkaa.

Reitin alku löytyi helposti ja se oli kauttaaltaan hyvin merkattu. Sää oli vielä keväisen viileä. Retkeilyvaatetus ei omalta osaltani ollut tällä kertaa kovin käytännöllinen. Päälläni oli hiostavat raskaushousut ja ainoa vielä päälle mahtuva takki. Vaellushousut eivät olleet mahtuneet jalkaan enää viikkoihin. Eemeli tarjoutui ritarillisesti kantamaan molempien tavarat omassa repussaan.

Siinä missä aluksi harkitsemamme Meikonkierros kiertää koko järven, Kuikankierros kiertää vain Näseuddenin niemen, mutta se on silti järvimaisemia kaipaavalle hyvä vaihtoehto. Alku kulki metsän siimeksessä, mutta pian pääsimme jo järven rantaan. Järven päällä häälyi tummia pilviä. Niiden ja houkuttelevan näköisen rantakallion vuoksi päädyimme pitämään evästauon jo reitin alussa heti rantaan päästyämme. Otimme evääksi edelliseltä vaelluskaudelta ylijäänyttä kuivattua bolognesea, voileivät ja perinteiset termariteet ja nautimme ruoan kaikessa rauhassa pitkän kaavan mukaan. Kevytretkeily oli hetkeksi hylätty ja mukana oli PocketRocketin sijaan tuulensuojaa tarjoava Trangia. Välillä meinasi ripotella vettä, mutta sateeksi se ei lopulta yltynyt.

Reitti kiersi niemen läheltä rantaa ja vei kulkijan järven viereen useassa kohtaa. Sopivia kallioita evästauolle olisi ollut lukuisia. Polku oli pääsääntöisesti helppokulkuinen pientä juurakkoa lukuunottamatta. Muita kulkijoita oli vain vähän liikenteessä ja esimerkiksi lounaan saimme nauttia pelkät luonnon äänet seuranamme. Reitin nimen mukaisesti järvellä äänteli yksinäinen kuikka. Puolivälin tienoilla reitiltä lähti pieni, ehdottomasti kannattava pisto niemen kärkeen, joka avasi laajat näkymät ympäröivälle järvelle. Hiukan myöhemmin kiivettiin ylös kallioharjanteelle, josta järveä sai ihailla vielä ylhäältä käsin.

Autolle palatessamme fiilis oli positiivinen. Vaikka valitsimme lyhyemmän reitin, saimme hyvän annoksen suomalaista järvimaisemaa vähäisellä vaivalla loppuraskauden kangistamalle ja väsyttämälle keholle, joka kaipasi irtiottoa kaupunkiarjesta. Maisemallisesti Meiko oli verrattavissa kotoisaan Nuuksioon ja tekee hyvää lähteä välillä päiväretkeilemään uusille seuduille. Alueen kaksi muutakin reittiä painettiin mieleen ja niille kenties joskus palalaan. Meidän osalta retkeilykausi oli Meikon myötä kesän 2025 osalta retkeilty ja uudet seikkailut odottavat syksystä alkaen uuden matkaseuralaisen kanssa.

P.S. Pahoittelut tavallista lyhyemmästä tekstistä. Jatkossa palataan kyllä pidempiin ja yksityiskohtaisempiin kertomuksiin, kunhan pahin pikkuvauva-ajan univaje on takana päin – ainakin alkuun päiväretkipainotteisesti jatkaen. Varastossa on myös vielä vanhoja vaelluskertomuksia ja pitkä liuta retkireseptejä, joita on luvassa myöhemmin.